Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Joensuun tekstiili- ja vaatetustyöntekijät

Työolot

Joensuussa toimi 1960-luvulla lähtien useita merkittäviä tekstiili- ja vaatetusalantehtaita. Näiden tehtaiden työntekijät olivat lähes poikkeuksetta naispuolisia ompelijoita, jotka olivat lähtöisin työläisperheistä. Merkittävä osa tehtaiden työntekijöistä oli maaseudulta kaupunkiin työn perässä muuttaneiden pientilallisten tyttäriä. Työ oli usein yksitoikkoista, tietyn työvaiheen suorittamista valvotuissa olosuhteissa, mutta tästä huolimatta tekstiilitehdas oli monelle naiselle mieluinen työpaikka. Ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnan ansiosta työntekijöiden työviikko lyheni 48-tunnista 40-tuntiin ja palkat nousivat. Työnantajat ja ammattiosasto järjestivät työntekijöille yhteistä harrastustoimintaa.

Liittoriidat

Joensuun vaatetustyöläisten ammattiosasto ei noudattanut Suomen Vaatetustyöntekijäin liiton päätöstä erota SAK:sta ja liittyä kilpailevan rinnakkaisjärjestö SAJ:n jäsenosastoksi. Sen sijaan osasto päätti vuonna 1960 erota Vaatetustyöntekijäin liitosta ja liittyä osastona suoraan SAK:n jäseneksi. Seuraavana vuonna osasto liittyi SAK:n perustaman Tekstiilityöväen Liiton jäseneksi. Paikallisosaston nimeksi tuli Joensuun vaatetustyöntekijät ry.

Työpaikkatasolla käytännön edunvalvonta jatkui liittoriidoista huolimatta entisellään, mutta kilpailevien liittojen toiminta vaikutti kuitenkin haitallisesti järjestäytymisasteeseen. Osastolla oli vuonna 1969 ainoastaan 103 jäsentä. Alan työntekijäliittojen yhdistyessä 1970 kesäkuussa Joensuun vaatetustyöntekijät liittyivät uuteen liittoon. Osaston nimi muuttui Tekstiili- ja Vaatetustyöntekijäin (Teva) Joensuun osasto 43:ksi. Samalla sen jäsenluku kasvoi moninkertaiseksi. Vuonna 1979 joensuulaisista vaatetustyöntekijöistä liittoon kuului 476 henkilöä.

Joensuun ammattiosaston aktiivit pettyivät vuosien 1968 – 1970 TUPO-ratkaisuihin, koska Teva sitoutui keskusjärjestön tekemiin hyvin maltillisiin palkkaratkaisuihin. Neuvostoliittoon suuntautuva tekstiilituotteiden vienti oli tekstiilitehtaille hyvin tuottoisaa kaupankäyntiä, minkä vuoksi joensuulaiset ompelijat olivat tyytymättömiä kolmen prosentin vuosittain palkankorotuksiin. Vuoden 1973 TUPO ratkaisu otettiin osastossa vastaan myönteisemmin, koska siihen sisältyi vaatimus työsuojelutoimikuntien perustamisesta ja työsuojeluvaltuutettujen nimittämisestä.

Tekstiili- ja vaatetusalalla urakkapalkkojen oikeudenmukainen hinnoittelu aiheutti paljon kiistaa. Kiistat urakkapalkoista johtivat vuonna 1984 Tevan ensimmäiseen valtakunnalliseen lakkoon, johon myös joensuulaiset tekstiilityöntekijät poikkeuksetta osallistuivat. Tevan ”periksi ei anneta” – linjaus tuotti tulosta ja lakko päättyi ammattiliiton voittoon.

Luottamusmiesten kiireet

Luottamusmiesten asema vahvistui Suomessa tuntuvasti edunvalvojasukupolven ansiosta. Vuonna 1946 säädetystä luottamusmieslaista huolimatta työntekijöiden edunvalvonta saattoi edelleen johtaa työpaikan menetykseen. Tämän koki karvaasti vuonna 1949 luottamusmies neiti Heikkurinen, jonka työnantaja Tarma Oy erotti, koska hän oli edustanut työntekijöiden etuja turhan innokkaasti siirryttäessä urakkapalkasta aikapalkkaukseen. Heikkurinen sai työnsä takaisin ehdolla ettei hän toiminut enää työpaikan luottamusmiehenä. Kymmenen vuotta myöhemmin Joensuun Puvun luottamusmies Aira Lihavainen irtisanottiin työpaikastaan, koska hän oli osallistunut Kiljavan kesäkursseille.

Vastaavat tapauksia ei ilmennyt 1960-luvulta lähtien. Joensuulaisten tekstiili- ja vaatetustehtaiden luottamusmiehet saivat pitää työpaikkansa ja heillä oli oikeus käyttää myös työaikaansa työntekijöiden edunvalvontaan. Luottamusmiehiä työllistivät nimenomaan urakkapalkkoihin liittyneet epäselvyydet ja työpaikkaruokailun puutteet. Vaikeimpia neuvottelutilanteita olivat kuitenkin 1980-luvun alussa toteutuneet yhteistoimintaneuvottelut. Suomalaisen vaatetusteollisuuden kannattavuus oli laskenut ja merkittävä osa joensuulaisista vaatetustyöntekijöistä menetti työpaikkansa.

Lähde:
Mikkonen Harri: Joensuun vaatetustyöntekijät osasto 43. 80 vuotta ay-toimintaa. Joensuu 1985.

Tehdasompelimo