Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Julkinen sektori ja palveluala

Suomalainen yhteiskunta muuttui vuosina 1970 – 1990 luokkayhteiskunnasta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Palveluala nousi teollisuutta merkittävämmäksi työllistäjäksi ja julkisen sektorin (kunnat, valtio) palveluksessa olevien toimihenkilöiden määrä kasvoi. Muutos heijastui myös SAK:n ammattiliittojen jäsenkehityksessä (katso kaavio); KTV:n (nykyinen JHL) ja Liikealan (nykyinen PAM) liiton jäsenluku moninkertaistui samalla kun Metalli- ja Rakennusliiton jäsenmäärä on pysytellyt melko vakaana.

Palvelualan palkansaajista, hoivahenkilöstöstä ja muista toimihenkilöistä valtaosa on naisia, joten samalla naisten osuus SAK:n jäsenkunnasta on noussut vuosien 1970 – 1990 aikana kolmanneksesta lähes puoleen (45 %). Tyypillinen SAK:lainen on 1980-luvulta lähtien hoitanut koneiden sijaan ihmisiä.

SAK:laisten ammattiliittojen jäsenrakenteessa tapahtuneista tuntuvista muutoksista huolimatta suomalaisen yhteiskunnan vaurastuminen on korottanut suhteessa eniten perinteisissä työläisammatissa toimineiden palkansaajien elintasoa. Toimihenkilöiden ja naisvaltaisilla palvelualoilla työskentelevien palkkakehitys on viime vuosikymmeninä ollut maltillisempaa kuin tehdasaloilla. Varsinkin toimihenkilöiden edunvalvonta on ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta haasteellista, koska valtio ja kunnat ovat suhtautuneet kielteisesti veronkorotuspaineita mukanaan tuoneisiin tuntuviin palkankorotuksiin.

Ammattiliittojen jäsenkehitys