Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Helsingin kaupantyöntekijät r.y.

Työolot Helsingissä

Helsinkiin saapui maaseudulta tuhansia nuoria naisia myyjättäriksi. Kaupat ja konttorit antoivat 1930-luvulla Helsingissä elannon 17 000 myyjälle, joista valtaosa oli naimattomia naisia.

Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin liiton ponnekkaiden vaatimusten ansiosta eduskunta oli hyväksynyt v. 1919 liikeapulaislain, jonka ansiosta myös kaupan alalle vakiintui 8 tunnin työaikaperiaate. Lisäksi liikeapulaislaki kielsi alle 14-vuotiaiden palkkaamisen ja rajoitti kauppojen aukioloaikoja. Käytännössä varsinkin lapsityötä koskevia rajoituksia rikottiin kaupoissa usein.

Myyjien mahdollisuudet valvoa liikeapulaislain mukaisia oikeuksiaan olivat heikot, koska monet kauppiaat erottivat välittömästi ammattiosastoon liittyneet jäsenet. Sosiaaliturvan puutteellisuus ja ammatillinen järjestäytymättömyys olivat osasyinä kaupan alan työntekijöiden kokemiin toimeentulovaikeuksiin varsinkin 1930-luvun pulavuosina.

Sota-aikana ja välittömästi sen jälkeen helsinkiläiset kaupan alan työntekijät liittyivät joukolla ammattiosastoon. Työehtosopimusten ansiosta yksittäisten kauppiaiden mielivalta työntekijöitä kohtaan väheni. Säännöstelytalouden aikana kaupan alalle vakiintui palkkausjärjestelmä, joka loi perustan nykypäivään jatkuneelle kaupan alan matalapalkkaisuudelle.

Helsingin kauppatyöntekijät

Heikko järjestymisaste:

Helsingin Työväenyhdistyksen liikeapulaisosasto perustettiin vuonna 1907. Se liittyi Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin liiton jäseneksi vuonna 1913, jolloin nimeksi muutettiin Helsingin liiketyöläisten osasto numero 1. Kansalaissodan jälkeen osastossa vaikutti useita vasemmistososialisteja ja osaston toiminta lakkautettiin valtiovallan toimesta vuonna 1930. Osaston muutamat sosialidemokraattiset jäsenet perustivat vuonna 1932 Helsingin Kauppatyöntekijäin yhdistyksen.

Osaston aktiivit pyrkivät innostamaan pääkaupungin myyjiä järjestymään. Valituskampanjat eivät kuitenkaan tehonneet, koska valtaosa kauppiaista irtisanoi välittömästi ammattiosastoon liittyneet työntekijät. Osastossa oli vuonna 1938 ainoastaan 87 jäsentä ja heistä lähes kaikki olivat ammattiyhdistysliikkeeseen myötämielisesti suhtautuneiden osuuskauppojen henkilökuntaa.

Palkkaratkaisut

Helsingin Kauppatyöntekijöiden yhdistyksen jäsenluku kasvoi huomattavasti sotavuosina. Vuonna 1945 osastossa oli jo 1439 jäsentä. Yksityiset kauppiaat muuttivat nopeasti suhtautumistaan ammattiosastoon ja osasto neuvotteli useiden tavaratalojen ja kauppiaiden kanssa paikallisia palkka- ja työehtosopimuksia vuosina 1941 – 1945. Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin Suomen Liiketyöntekijäin ja Liiketyönantajain keskusliiton välillä vuonna 1945. Valtakunnallinen työehtosopimus oli Helsingin kauppatyöntekijöille merkittävä edistysaskel. Valtioneuvoston ja työmarkkinajärjestöjen keskenään neuvottelemissa palkkapäätöksissä kaupan alan työntekijät asetettiin kuitenkin vasta kolmanteen palkkaryhmään. Naismyyjät joutuivat tyytymään vielä miespuolisia kauppatyöntekijöitä heikompiin palkkoihin. Kauppatyöntekijäin yhdistyksessä keskusteltiin samanpalkkaisuudesta useaan otteeseen jo 1940-luvulla, mutta lopullisesti naispalkkaluokat poistuivat vasta 1960-luvun alussa. Kaupan alan sisäiset palkkaerot jäivät tämänkin jälkeen tuntuviksi. Elintarvike- ja sekatavarakaupoissa työskentelevien myyjien palkat olivat vielä pitkään huomattavasti pienemmät kuin auto- ja alkoholiliikkeiden myyjien ansiot.

Lähde: Hentilä Marja-Liisa: Ykkösen henki. PAM – Helsingin Kauppatyöntekijät ry sata vuotta 1907 – 2007. Tammer-Paino Oy. Tampere 2007.

kuvateksti