Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Työelämä

Sodan aikana Suomessa valtioneuvosto säännösteli palkkojen, elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hintoja. Vuonna 1944 solmittu Moskovan välirauhasopimus edellytti Suomelta mittavien sotakorvausten maksamista Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto vaati sotakorvausten maksamista teollisuustuotteina, joten valtioneuvoston piti nopeassa tahdissa teollistaa vielä melko agraarinen yhteiskunta. Tämä edellytti palkkojen ja hintojen säännöstelyn jatkamista. Työrauha oli sotakorvaustoimitusten ehdoton edellytys. SAK oli valtioneuvoston näkökulmasta merkittävä neuvotteluosapuoli. SAK:n vaikutusvallan kasvu perustui lisäksi muuttuneeseen sisäpoliittiseen tilanteeseen. Moskovan välirauhasopimus vaati Suomen valtiovaltaa lakkauttamaan monet fasistisiksi luonnehdittavat järjestöt kuten Suojeluskunnan ja IKL:n. Palkansaajien edunvalvonnan esteet poistuivat ja yhä useammat suomalaiset työläiset liittyivät ammattiosastojen jäseniksi. SAK:n alaisten liittojen jäsenmäärä ylitti 300 000 jäsenen rajan ensimmäisen kerran vuonna 1946.

SAK:n edustajat osallistuivat vuonna 1945 valtioneuvoston palkkapäätösneuvotteluihin. Näiden neuvottelujen tuloksena palkat jaettiin neljään ryhmään. Tehdyn päätöksen mukaan erityistä asiantuntemusta vaativat tehtävät ja fyysisesti raskaat työt luokiteltiin ylempiin palkkaryhmiin ja esimerkiksi monet kevyeksi työksi luonnehditut palvelualat pienipalkkaisempaan ryhmään.

SAK sai hyväksytyksi vuonna 1946 luottamusmieslain, joka takasi ammattiyhdistysliikkeen luottamushenkilöille mahdollisuuden parempaan edunvalvontaan. Samana vuonna hyväksytty uusi työehtosopimuslaki ja laki työriitojen sovittelusta oli olennaista modernin työehtoneuvottelujen käynnistymisen kannalta.

Lähde: Kansan arkisto

Naiset mielenosoitusmarssilla Pitkälläsillalla