Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Työelämä

Talvisota ja jatkosota veivät elämän joka kymmeneltä parhaassa työiässä olleelta mieheltä ja pakotti kaikki suomalaiset elämään niukkuudessa vielä useita vuosia sodan loppumisen jälkeenkin. Vanhat sisällissodan aikaiset rintamalinjat menettivät merkitystään kun kylän suojeluskuntalaiset ja työväentalon väki taistelivat samassa metsässä yhteistä vihollista vastaan. Ammatillinen järjestäytyminen ei ollut sodan jälkeen työnantajille yhtä suuri punainen vaate kuin vielä 1930-luvulla. Sotavuosina ja välittömästi niiden jälkeen ammattiliittojen jäsenmäärä moninkertaistui. Sotien jälkeen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta alkoi hiljalleen rakentua. Jo ennen sotia suomalaiset palkansaajat olivat saavuttaneet oikeuden niukkaan kansaneläkkeeseen ja palkalliseen vapaaviikkoon. Sodan jälkeen valtiovalta alkoi maksaa lapsiperheille lapsilisää. Monet perheet maaseudulla elivät silti vielä toimeentulorajan alapuolella. Työväenliikkeen naisten jo 1910-luvulta lähtien vaatima yhteiskunnan kaikille kansakoululaisille tarjoama kouluruokailu toteutui 1950-luvulla. Erityisesti vähävaraisten pienviljelijäperheiden ja yksinhuoltajaäitien lapsille kouluruokailu oli merkittävä ravintolisä.

Sodan aikana sotapalveluksen ulkopuolella olleet työhön kyenneet miehet, naiset ja lapset tekivät kotirintamalla kaikki työt. Naisten työssäkäynti lisääntyi ja sodan jälkeen itsevarmuutta saaneet työläisnaiset vaativat entistä tiukemmin erillisistä naispalkoista luopumista. Varsinkin ammattiliittojen naisjäsenet olivat tasa-arvoisen palkkauksen kiihkeitä puolestapuhujia. Erilliset naispalkkaluokat poistuivat lopullisesti 1960-luvun alussa.

Lähde: Kansan arkisto

Naiset mielenosoitusmarsiilla Pitkällä sillalla