Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Lapsuus

1900 – 1930-luvuilla syntyneet työläiset elivät koko elämänsä sodan varjossa. Moni menetti isänsä vuoden 1918 sodassa. Punalesket elivät lapsineen äärimmäisessä köyhyydessä sodan voittaneen osapuolen halveksimina. Viha siirtyi myös seuraavalle sukupolvelle. Sodan hävinneiden jälkeläisten lapsuus- ja nuoruusvuosia rasitti taloudellisen puutteen lisäksi koulukiusaaminen ja jatkuvat rajanteot ”valkoisten” lapsiin. Pientenkin lasten urheilu- ja harrastustoiminta oli jakaantunut poliittisin perustein ja lapset oppivat jo varhain mihin urheilu- ja harrastusseuraan he saivat liittyä.

Työelämän tämän sukupolven nuoret aloittivat lähes yhtä varhain kuin vanhempansa, mutta vanhemmistaan poiketen lähes kaikki lapset saivat käydä kansakoulun loppuun. Oppivelvollisuuden suorittaminen oli vuodesta 1921 lähtien lakisääteistä. Koulun jälkeen valtaosa ikäluokasta siirtyi työelämään. Nuorten tyttöjen ensimmäinen työtehtävä liittyi usein lastenhoitoon, pojat toimivat kauppapuotien juoksupoikina tai menivät verstaalle apupojaksi. Nuorimmat juoksupojat –ja tytöt olivat vasta 12-vuotiaita, vaikka v. 1922 säädetty työsopimuslaki kielsi alle 14-vuotiaan palkkatyön. Palveluala työllisti kaupungeissa erityisesti nuoria naisia, mutta valtaosa 1900 – 1930-luvulla syntyneiden ikäluokkien suomalaisista työskenteli edelleen maa- ja metsätalouden työtehtävissä. Maaseudulla kasvaneiden lasten työntekoa ei kieltänyt mikään laki ja lapset tekivät raskaitakin töitä koulun jälkeen kymmenillä tuhansilla köyhillä pientiloilla.

Ammattiosastojäsenyys oli edelleen suuri riski ja vain pieni osa työläisistä uskalsi järjestäytyä ja vaatia oikeuksiaan. Rikkurikaartit ja työnantajien käytäntö irtisanoa kaikki lakkoilijat tai jopa ammattiosastojen jäsenet estivät liittymisen. Työllisyystilanne oli onneksi 1930-luvun alkuvuosien laman jälkeen Suomessa erittäin hyvä, mikä osaltaan nosti palkkoja. Suomalaisten elintaso nousi huomattavasti 1930-luvun kuluessa, mutta pitkä sotajakso muutti myönteisen kehityksen. Suomalaiset joutuivat tottumaan jatkuvaan säännöstelyyn ja ”korttikauppaan”. .