Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Raivaajasukupolven saavutukset

Työväenliikkeen ensimmäinen sukupolvi rakensi Suomeen toimivan ja tehokkaan, paikallistasolta kansalliselle tasolle asti ulottuneen työväenyhdistysverkoston, jolla oli suhteita myös Pohjoismaiden ja erityisesti Saksan työväenliikkeen organisaatioihin. Raivaajasukupolven aktiivit agitoivat työläisten keskuudessa ammatillisen ja poliittisen järjestäytymisen tärkeydestä.

Jo raivaajasukupolven aikana ammattiyhdistysliikkeen johto ja monet paikallistason aktiivit omaksuivat näkemyksen työehtosopimusten välttämättömyydestä, mutta työnantajien kielteisen suhtautumisen vuoksi työehtosopimukset toteutuivat käytännössä vasta seuraavan sukupolven aikana.

Tuhannet työväenliikkeen aktiivit joutuivat periaatteidensa ja toimintansa vuoksi kärsimään 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä raskaasti. Monet kuolivat vankileireillä tai joutuivat teloitetuiksi vuonna 1918. Useat sodasta eloonjääneet viettivät parhaat vuotensa vankeudessa tai elivät työnantajien ”mustalle listalle” joutumisen vuoksi perheineen todellisessa köyhyydessä. Vaikeuksista huolimatta raivaajasukupolven aktiivit onnistuivat neuvotteluteitse ja lakkojen avulla kehittämään työntekijöiden palkkausta ja työehtoja. Joukkovoimalla suomalaiset työläiset onnistuivat saavuttamaan myös merkittäviä poliittisia uudistuksia kuten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden (1906), 8-tunnin työaikalain (1917) ja kunnallislait (1917).