Hyppää navigaatioon

Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea

 
Ammattiyhdistysliikkeen neljä sukupolvea
Johdanto

Karussa ja köyhässä Suomessa ovat naiset ja miehet raataneet pellolla ja navetassa aamuvarhaisesta iltamyöhään sukupolvesta toiseen satoja vuosia. Kovasta työstä huolimatta viljaa ei riittänyt pahan päivän varalle: katovuodet aiheuttivat nälänhätää ja kärsimystä. Lapset joutuivat raskaaseen työhön pienestä pitäen. Varallisuus oli kasautunut kartanonherroille ja vauraille kauppiassuvuille. Hallitsijan ja säätyjen säätämät lait sitoivat torpparit, piiat ja rengit isäntiensä käskyvaltaan. Rahvas saattoi vain uneksia monipuolisesta ravinnosta, riittävästä levosta ja sivistyksestä. Ravinnon puute ja kulkutaudit koituivat varsinkin pienten lasten kohtaloksi.

Vasta teollistumisen myötä olosuhteet hiljalleen muuttuivat. Suomi teollistui hitaasti, mutta varmasti 1800-luvun lopulta lähtien. Uusi talousoppi liberalismi korosti työvoiman liikkumisen vapautta. Tehtaat tarvitsivat työläisiä. Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa työläisillä oli vapaammat olosuhteet pohtia palkkaustaan ja työehtojaan. Saksassa ja Pohjoismaissa kiertäneet ammattityömiehet toivat mukanaan tietoa sosialismista, ammattiosastoista ja kansanvallasta. Työväenliike omaksui vaatimukset yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, 8-tunnin työpäivästä ja kieltolaista.

Lähde: Työväen arkisto

Jokioisten sahan "kimpipoikia" 1904

Lähde: Työväen arkisto

Tytöt tukkia sahaamassa v. 1899